Kaasoni

Pikkusiskoni on aina ollut minulle paitsi sisko, myös paras ystävä. Ensi elokuussa hän on myös kaasoni. Tämä valinta oli alusta asti päivän selvää niin minulle, kuin luultavasti myös siskolleni. Pyysin siskoani kaasoksi jo yli vuosi sitten, siitä lisää täällä.

Siskoni on minua vuoden nuorempi, eli tällä hetkellä 23-vuotias. Pienen ikäeron ansioista olemme olleet koko elämämme ajan kuin paita ja peppu.

Lapsena meillä oli samanlaiset pottakampaukset ja vaatteet ja ihmiset luulivat meitä kaksosiksi. Meillä oli ihan omat leikit joita kukaan muu ei tajunnut (enkä ihmettele!)

Kouluikäisenä nukuttiin yhteisessä huoneessa kerrossängyssä - jossain vaiheessa jopa parvisängyssä vierekkäin. Jossain vaiheessa yhteisestä huoneesta aiheutui lähinnä riitaa, mutta silti ensimmäinen yö yksin omassa huoneessa tuntui orvolta. Teini-ikäisenä molempien seurustellessa, itkettiin välillä yhteisen ajan puutetta vaikka asuttiin vielä saman katon alla. Muutettuani toiseen kaupunkiin meistä tuli läheisempiä kuin koskaan ennen ja viime vuosina olemme lähentyneet vielä entisestään.

Luonteeltaan siskoni on tavallaan hyvin samanlainen kuin minä. Olemme molemmat sosiaalisia ja puheliaita. Siskoni on saanut hurjasti lisää itsevarmuutta ja rohkeutta nykyisessä työssään ihmisten parissa ja olen hurjan ylpeä siitä, millainen hänestä on tullut! Olemme molemmat melko äkkipikaisia ja saatamme joskus kiihtyä nollasta sataan sekunnin murto-osassa. Kun me kaksi riitelemme, niin riita alkaa nopeasti ja on ohi ehkäpä vielä nopeammin. Uudet tuttavuudet saattavat joskus ihmetellä tätä. Emme siis oikeastaan koskaan varsinaisesti sovi riitoja, vaan ne on vaan automaattisesti sovittu - vähän kuin sanattomasti, sen vain tietää!

Olemme molemmat siskoni kanssa todella toimeliaita tyyppejä ja innostumme asioista. Katsotaan miten käy kun häät alkavat lähestyä ja pääsemme yhdessä pöydän ääreen miettimään kaikkea. Voi olla että siinä vaiheessa lähtee mopo keulimaan ja pahasti! Pitää varmaan varoittaa Matiasta etukäteen että osaa henkisesti valmistautua tähän. Esimerkiksi vanhempien joululahjojen suhteen meillä on joka vuosi hurjat suunnitelmat siitä, mitä hankitaan ja tehdään. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on neulottu villasukkaa tai silitetty kangaskassia juuri ennen lahjojen jakamista. Onpa iskä tainnut joskus saada joululahjapaketissa vain yhden villasukan - toinen on tullut sitten perässä kun ehtii!

Tavallaan olemme myös todella erilaisia ihmisiä. Tätä on oikeastaan todella vaikeaa selittää. Olemme ehkä erilaisissa elämäntilanteissa ja meillä on jonkun verran erilaisia mielenkiinnon kohteita. Tämä ei kuitenkaan häiritse meitä ollenkaan - päinvastoin, luulen että se tekee ihan hyvää!

Nyt asumme siskoni kanssa eri kaupungeissa. Se on välillä vaikeaa, ja lisäksi siskoni on usein töissä kun me olemme Lappeenrannassa, joten näemme harvemmin. Kuitenkin, vaikkemme juttelisikaan jatkuvasti, meillä on joku selittämätön yhteys. Oli kyseessä mikä tahansa huoli tai murhe tai vastaavasti ilouutinen, voi sen jakaa siskon kanssa ja tietää, että toisella on aina aikaa kuunnella. Tai jos ei juuri sillä hetkellä ole, niin sitä järjestetään. Sellainen ihminen kaason kuuluukin olla!

Millainen kaaso sinulla on? Mikä hänessä/heissä on parasta ja miksi päädyit juuri häneen?