maanantai 28. marraskuuta 2016

Hääpukusovitus: Niinatar

Ja kokemukset ensimmäisistä hääpukusovituksista jatkuu! Toinen aika minulla oli varattuna Niinattareen. Lähdimme siskoni kanssa kohti Helsingin keskustaa, missä äitini odotti meitä. Hän ei päässyt ensimmäiseen sovitukseen mukaan töiden takia, mutta Niinattareen meillä oli varattuna ilta-aika joten sinne hänkin pääsi sitten mukaan.

Kävimme ensin illallisella ja saavuimme liikkeeseen hyvissä ajoin noin vartin verran etuajassa. Liikkeessä oli oikein mukava vastaanotto ja sekä liikkeen omistaja että myyjä ottivat meidät yhdessä vastaan. Minut ohjeistettiin täyttämään lomake jossa kyseltiin kysymyksiä häihin ja pukusuunnitelmiini liittyen. Myyjällä oli vielä edellinen asiakas sovittamassa, mutta hän antoi meille hanskat ja merkkejä, joilla merkata mielestämme kiinnostavia pukuja.


Liikkeen valikoima oli luonnollisesti huomattavasti laajempi kuin edellisessä myymälässä. Pukuja oli aivan valtavan paljon ja valitseminen oli vaikeaa. Myyjä vapautui ajallaan ja siihen mennessä olimmekin jo äitini ja siskoni kanssa käyttäneet kaikki kymmenen merkkiä! Myyjä alkoi siis heti keräämään pukuja sovitettavaksi ja päästiin asiaan.


hääpuvun sovitus niinatar helsinki

Myös Niinattaressa valitsimme sovitukseen monenlaisia pukuja A-linjaisesta merenneitomalliseen. Muutaman puvun jälkeen myyjä alkoi hahmottaa minkälaiset puvut miellyttivät kaikkein eniten ja hän alkoi tuoda sovitukseen tämäntyylisiä mekkoja. Tämä oli ihan loistavaa, sillä hänellä on kuitenkin parempi käsitys siitä, mitä kaikkea myymälästä löytyy!

Loput mekot mitä sovitin olivatkin sitten myyjän suosituksia. Niinattaressa sai kuvata kaksi suosikkimekkoaan joten koko sovituksen ajan mietittiin, mitkä kaksi olisivat parhaat. Loppujen lopuksi myyjän  ehdotukset päättivät suosikeiksi. Sen verran voin näistä puvuista paljastaa, että ne olivat molemmat merenneitohelmaisia pitsipukuja Mori Leen mallistosta. Kumpikin puku oli niin upea että en sovituskuvia viitsi valitettavasti tässä vaiheessa julkaista - jos vaikka jompikumpi päätyykin lopulta olemaan se THE DRESS!

Pieniä sneak peak-otoksia ajattelin kuitenkin lisätä. ;) Joku saattaakin näistä jo tunnistaa puvut, mutta tärkeintähän on ettei sulhanen (jos joskus sattuisi blogiin eksymään) näe kuvia puvusta vielä tässä vaiheessa! Kuten kuvista voi huomata nin tyyli johon tykästyin on siis merenneitomallinen, pitsinen puku jossa on näyttävä selkä! Muutenhan tämä menee aikalailla yksiin sen kanssa mitä olin miettinyt, mutta yllätyin siitä että tykkäsinkin kimalluksesta yllättävän paljon. ;) Olin siis suunnitellut hillitympää ja yksinkertaisempaa pukua etukäteen.

hääpuku pitsi avoin selkä

hääpuku pitsi laahus

hääpuku helsinki

hääpuku niinatar kokemuksia

Palvelun osalta Niinattaressa minulle jäi aivan erilainen fiilis kuin Zazabellasta. Meitä palvellut myyjä oli äärettömän mukava ja vaikutti innostuneelta työstään. Asiantuntemus näkyi siinä, että hän osasi valita toiveideni mukaan sovitukseen juuri sellaisia pukuja, mitkä vastasivat toiveitani. Hän asetteli peilaamista ja kuvia varten puvut kauniisti ja kiristi tarvittaessa että puvusta saa paremman kuvan. Hän myös kyseli häistämme ja vaikutti aidosti kiinnostuneelta, mistä tuli sellainen fiilis että asiakkaasta oikeasti välitetään. Voin siis suositella Niinatarta varauksetta niin pukujen valikoiman kuin asiakaspalvelunkin puolesta kaikille!

Vaikka Niinattaresta löytyikin aivan upeita pukuja, en vielä tässä vaiheessa uskaltanut tehdä päätöstä näiden pukujen osalta. Onneksi minulla on kuvat näistä puvuista ja voin vertailla niitä ajan kanssa.

Minulla on suunnitelmissa käydä vielä muutamassa muussakin paikassa sovittelemassa pukuja, joten vinkkejä otetaan vastaan! Ainakin Stockmannin hääosastoa on jo suositeltu ja Lahden Josefiinasta olen kuullut ylistystä paljonkin. Nyt siis parhaat vinkit ja omat kokemukset kehiin!


torstai 24. marraskuuta 2016

Hääpukusovitus: Zazabella Outlet

Muutama teistä onkin jo kysellyt, miten ensimmäiset hääpukusovitukset menivät ja aionko kirjoittaa fiilispostauksia. Tottakai kirjoitan teille fiiliksiä sovituksista! Käytiin siis kahdessa paikassa ja tässä ensimmäisessä postauksessa ajattelin kirjoittaa fiiliksiä ennen sovitusta ja omat kokemukseni ensimmäisestä hääpukuliikkeestä, Espoon Zazabella Outletista.

Pikkusiskoni tuli meille kylään jo tiistaina seuraavan päivän sovituksia varten. Kirjoittelin teille jo aikaisemmin syitä, miksi olen lykännyt sovitusta ja nukuin edellisen yön aivan älyttömän levottomasti! Heräilin lukuisia kertoja ja tuijotin kelloa. En siis aamulla tuntenut oloani todellakaan levänneeksi - kaukana siitä! Aamulla kuitenkin (teidän vinkkien mukaisesti) laittauduin niin kauniiksi kuin huonojen yöunien jälkeen vain voi ja suuntasimme kohti Espoota.

Saavuimme Zazabella Outletiin paikalle noin 10 minuuttia etuajassa ja liikkeessä oli täysi härdelli päällä. Liikkeessä oli vain yksi myyjä ja meitä ei kukaan ottanut kunnolla vastaan, mikä oli sinänsä hieman ikävää kun olimme itsekin jännittyneitä ja pihalla kuin lumiukko. Lopulta myyjä otti meidät vastaan ja selvensi tilannetta - edellisen asiakkaan sovitus oli vielä kesken ja joutuisimme hetken odottamaan. Aloimme sillä aikaa jo katsomaan pukuja läpi ja löysimmekin nopeasti joitain mielenkiintoisia pukuja sovitukseen.

zazabella outlet espoo hääpuku
Pikkusiskoni heittäytyi kapinalliseksi ja nappasi kuvan Snapchatiin kiellosta huolimatta!
Valkoisten pukujen joukosta oli etenkin näin ensikertalaisena vaikea hahmottaa, mikä olisi sopiva ja mikä ei! Liikkeessä oli pukuja jonkun verran mutta valikoima ei kuitenkaan ollut valtavan suuri. Katselimme sovitukseen valmiiksi monia erilaisia mekkoja, eri materiaaleja ja malleja.
Myyjä vapautui vasta vartti ajanvarauksen alkamisen jälkeen. Tämä ei periaatteessa meitä haitannut, mutta toki ideaalitilanteessa myyjä olisi auttamassa alusta asti. Myyjä keräsi toivomamme puvut valmiiksi ja aloitettiin sovittamaan.

Myyjä oli sovituksessa avulias ja ohjeisti hyvin miten tehdään. Hän odotti ulkopuolella kun vedin puvun päälle ja auttoi sitten vetoketjun tai nyörien kanssa. Ihmettelin oikeastaan sitä, että myyjä oli niin varovainen ettei varmasti ollut kopissa silloin kun olin itse vähäpukeisena. Olin itseasiassa odottanut että myyjä olisi rohkeammin auttamassa ja opastamassa mekkojen pukeutumisessa. Kaikki puvut saatiin kuitenkin hyvin päälle.

Myyjä ei ottanut oikeastaan kantaa siihen, mikä puku hänen mielestään sopii ja mikä ehkä ei vaan seuraili lähinnä vierestä kun juttelin siskoni kanssa. Hän ei myöskään ehdottanut mitään pukuja sen mukaan, mistä tykkäsin ja mistä en, mikä oli mielestäni sääli. Olisin siis itse toivonut enemmän ammattilaisen apua etenkin näin ihan ensimmäisessä sovituksessa!

Mitä sitten tulee niihin pukuihin. Outletissa toki valikoima on suppeampi ja puvut ehkä vanhempaa mallistoa? Liikkeestä löytyi kuitenkin paljon kauniita pukuja sovitukseen. Suurimman osan kohdalla kuitenkin joku WAU-efekti jäi saamatta.

Sovittamieni pukujen normaalihinnat vaihtelivat 700-1900 euron välillä. Liikkeessä on menossa muuttomyynti, joten kaikista puvuista saa huiman 60% alennuksen! Espoon Zazabella Outletista voi nyt siis tehdä todellisia löytöjä jos se oikea puku sattuu kohdalle.

Yhden aivan upean puvun löysin Espoon liikkeestä. Valitettavasti liikkeessä ei saanut ottaa ollenkaan kuvia, joten minulla ei ole kuvia päälläni ja joudun nyt turvautumaan netistä löytyneisiin kuviin. Puku oli Allure Bridalin pitsinen merenneitopuku, malli 8917. Valitettavasti netistä löytyneet kuvat eivät anna puvulle oikeutta, puvun upea kimalle ei näy kuvissa ollenkaan. Tämä puku oli muihin verrattuna todella laadukkaan oloinen ja kaiken lisäksi istui minulle täydellisesti! Ainoa tarvittava muutos olisi tämän puvun kohdalla lyhentäminen, mikä tosin ei ole helpoimmasta päästä helmapitsin takia.
hääpuku merenneito pitsi
Kuva täältä.
Puku oli aivan ihana päällä ja AH niin kaunis! Normaalihintaisena puvusta saisi pulittaa 1900 euroa, joten etenkin tämän puvun kohdalla tuo 60% alennus olisi todella tuntuva. En kuitenkaan missään nimessä pystyisi tekemään näin isoa päätöstä näin nopeasti ja puku jäi liikkeeseen. Lähdin kotiin haikein mielin ja puku jäi pyörimään mieleeni.

Kokonaisuudessaan Zazabella Outletista jäi ihan hyvät fiilikset. Minulle liikkeestä löytyi vain yksi säväyttävä puku mutta (nähtävästi) pelkistetyt puvut eivät olekaan minun mieleeni ja sellaisia liikkeestä löytyi kyllä ihan hyvin. Asiakaspalvelu oli ihan mukavaa mutta mielestäni kuitenkin jotain jäi puuttumaan ja olisin toivonut myyjältä enemmän osallistumista ja mielipiteitä. Liikkeessä oli myös ompelija jolla voi halutessaan teettää puvun muutostyöt.

Sen enempää en kuitenkaan tätä sovitusta ehtinyt jäädä pohtimaan sillä oli jo aika lähteä siirtymään kohti seuraavaa sovitusta. Siitä lisää seuraavassa postauksessa...

tiistai 22. marraskuuta 2016

Vihdoinkin sovittamaan hääpukuja!

Olen pitkään jo pohdiskellut hääpuvun sovitusta, mutten ole saanut varattua aikaa.

hääpuku sovitus
Kuva täältä.

Ensimmäinen syy tähän on se, etten ole kesän jälkeen saanut tehtyä kunnon ryhtiliikettä hääkunto-projektin kanssa. Olen kyllä ihan tyytyväinen itseeni mutta en kuitenkaan näytä siltä, miltä haluaisin näyttää omana hääpäivänäni ja siksi pukujen sovitus jännittää. Mitä jos puvut eivät näytäkään hyvältä päälläni?

Olen kerännyt Pinterestiin inspiraatiokuvia hääpuvuista ja minulla on jo kehittynyt ajatusta siitä, millaisen puvun mahdollisesti haluaisin. En kuitenkaan ruumiinrakenteeltani ole lähellekään samanlainen kuin kuvien mallit ja siksi myös se mietityttää, soveltuuko miettimäni malli kuitenkaan minulle! Olen todella lyhyt ja ehkä hieman tasapaksu (Heh :D) ja siksi pelottaa, sopiiko mielestäni kaikkein upeimmat puvut minulle. Tiedän, että sovittamallahan se selviää mutta silti olen jotenkin jännityksen vuoksi lykännyt sovitusta!

En missään nimessä myöskään halua mennä sovitukseen yksin. Minulla on toki hyviä ystäviä pääkaupunkiseudulla, mutta haluan ehdottomasti ainakin siskoni, mielellään myös äitini mukaan sovitukseen tueksi ja turvaksi sekä myös kertomaan oman mielipiteensä. He kuitenkin asuvat kaukana ja etenkin siskoni epäsäännölliset työajat vaikeuttavat yhteisten aikataulujen sovittamista.

Mites sitten budjetti? En halua käyttää pukuun älyttömiä summia, se on päälläni kuitenkin vain yhden päivän. Silti samaan aikaan minulla on olemassa jo visio siitä, millaisen puvun haluaisin. Mitä jos liikkeistä ei löydykään mitään budjettiini sopivaa tai rakastun aivan liian kalliiseen pukuun jota en sitten saa mielestäni?

Kaikista näistä huolenaiheista huolimatta olen nyt rohkaistunut ja varannut ajan sovitukseen pariin paikkaan. Siskoni ja äitini tulevat tällä viikolla käymään pääkaupunkiseudulla ja minulla on kaksi sovitusaikaa varattuna huomiselle! Varatessani puhelimessa aikaa Niinattareen ja kerrottuani hääpäivämme, sain myyjältä vastaukseksi että nyt alkaakin olla jo kiire että puvun ehtii tilata! Apua! 

Kaikista näistä mieltäni askarruttavista asioista huolimatta uskon, että sovitukset selkeyttävät ajatuksiani siitä, millainen puku minulle sopii ja mahdollisesti antavat myös lisää motivaatiota hääkuntoprojektiin. Liikkeeseen mennessä pitää myös yrittää antaa suuntaa budjetista, etten sitten mene rakastumaan aivan liian kalliiseen pukuun.


Onko muilla morsiamilla vinkkejä ensimmäisiin pukusovituksiin? Olenko ihan hölmö kun stressaan sovituksia etukäteen vai löytyykö ruudun takaa myös joku muu turhasta huolehtija? Miten teidän ensimmäiset sovitukset on menneet?

maanantai 21. marraskuuta 2016

Rahaa häälahjaksi

....Mikäli haluatte muistaa meitä lahjalla, toivomme avustusta häämatkatilillemme FI12345678910.

Jonkun mielestä se on tökeröä ja epäkohteliasta, meidän mielestämme se on käytännöllistä ja järkevää. Nimittäin rahan toivominen häälahjaksi ja tilinumeron ilmoittaminen kutsun liitteessä.

häälahja rahaa tilinumero
Kuva täältä.
Minä ja Matias olemme asuneet molemmat jo vuosia omillamme ja yhdessäkin jo hyvän aikaa, joten meiltä löytyy kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vähän muutakin. Meillä on siis tavaraa jo enemmän kuin tarpeeksi ja vaikka muutimmekin jonkun aikaa sitten huomattavasti isompaan asuntoon, tuntuu joka paikka silti olevan täynnä tavaraa. Siksi meille on alusta asti ollut selvää, että emme halua häälahjaksi tavaraa. Meillä menee häihin paljon rahaa ja uskomme että avustus häämatkakassaan on häiden jälkeen enemmän kuin paikallaan, jotta päästään toteuttamaan meidän unelmien häämatka.

Ilmoittamalla toiveemme rahalahjasta jo hääkutsun yhteydessä pyrimme välttämään tarpeettomia häälahjoja, jotka jäisivät meillä kaapin perälle lojumaan tai lähtisivät kiertoon kirpparille. Mielestäni tämä ratkaisu helpottaa myös vieraita: jokainen voi halutessaan muistaa hääparia itse sopivaksi näkemällään summalla suoraan tilille, eikä lahja-asiaa tarvitse sen enempää miettiä.

Meillä ei ole minkäänlaisia odotuksia sille, kuinka paljon kukin vieras antaa rahaa lahjaksi, emmekä myöskään oleta kaikkien antavan lahjaa ollenkaan. Aiomme myös kutsussa tuoda ilmi, että tärkeintä on että meille tärkeät ihmiset ovat juhlimassa kanssamme meille tärkeää päivää, eikä lahja ole missään nimessä pakollinen. Myöskään summalla ei ole meille väliä, kaikki on plussaa häämatkakassassa! Emme myöskään aio kytätä tililtä paljonko kukakin on rahaa antanut. Minulla on itselläni käsitys siitä, paljonko itse antaisin häälahjaksi rahaa mutta jokainen menee oman mielensä ja tilanteensa mukaan näissä asioissa.

Kaikki eivät halua antaa häälahjaksi rahaa vaikka se olisikin parin toiveiden mukaista. Meillä ei tällaisiin tilanteisiin tule varsinaisesti mitään lahjalistaa tai mainintaa, koska meillä ei aidosti ole ajatuksia siitä, mitä tavaralahjoja voisimme toivoa. Aion keskustella kuitenkin äitini ja Matiaksen perheen kanssa siitä, jos joku kyselee lahjatoiveita niin mitä ideoita voisi mahdollisesti heittää. En tiedä keksitäänkö tähänkään vaihtoehtoon varsinaisesti tavaralahjoja vaan ehkä ennemmin lahjakorttiehdotuksia esimerkiksi ravintoiloihin tai aktiviteetteihin, että päästään viettämään yhteistä laatuaikaa. Jos keksimme jotain tavaraa mitä tarvitaan, niin tottakai niistäkin vinkataan halukkaille.

Me menemme siis rohkeasti tilinumerolinjalla siitäkin huolimatta että joku saattaa pitää sitä epäkohteliaana tai muuten huonona juttuna.

Mitä lahjatoiveita muilla on? Onko tilinumeron ilmoittaminen kutsussa mielestäsi epäsopivaa vai hyvä juttu?

torstai 17. marraskuuta 2016

Käden pyytäminen morsiamen isältä

Ennen kosintaa Matias keskusteli aikeistaan isäni kanssa. Hän hoiti tämän perinteikkään rituaalin mökillä saunan lauteilla kylmän kaljan äärellä, kuten suomalaisen miehen tapoihin sopii. Hän kertoi kosintasuunnitelmista isälleni ja tavallaan tiedusteli hänen mielipidettään asiaan. Luonnollisesti isäni antoi siunauksensa Matiaksen aikeille.


Kosinnan jälkeen soitin heti innoissani vanhemmilleni ja huomasin, ettei isä ollut läheskään niin yllättynyt kuin äitini. Arvasin Matiaksen keskustelleen aiheesta isäni kanssa jo etukäteen ja niin arvasi itseasiassa äitinkin. Puhelimet toisesta päästä kuului äitini yllättynyt huudahdus isälleni: 'Tiesitkö sinä tästä, etkä puhunut mitään minulle!?' Onneksi sävy oli kuitenkin humoristinen ja heitto tuli hyvässä hengessä, eikä äitini oikeasti loukkaantunut.

Kun keskustelin Matiaksen kanssa aiheesta ja hän vahvisti epäilykseni siitä, että isäni tiesi kosinta-aikeista etukäteen, tuli minulle jotenkin äärettömän hyvä fiilis. Mielestäni se kertoo Matiaksen ja isäni hyvistä väleistä ja siitä, että Matias kunnioittaa isääni niin paljon että halusi kysyä hänen mielipidettään asiaan ennen kosintaa.

Isäni on todella suojeleva minua ja siskoani kohtaan ja siksi mielestäni oli hienoa että Matias kertoi aikeistaan etukäteen. Näin isäni sai sulatella asiaa jo ennen varsinaista kosintahehkutusta ja miettiä itsekseen sitä, että hänen tyttärensä menee naimisiin.

Isäni ja Matias tulevat aivan äärettömän hyvin juttuun ja heillä on paljon myös samanlaisia piirteitä. Isälläni on kova luotto Matiakseen ja hän on onnellinen siitä, että olen löytänyt rinnalleni hyvän miehen. Hän oli todella otettu ja iloinen siitä, että Matias keskusteli hänen kanssaan kosinnasta ja uskon että heidän välinsä paranivat tämän yhteisen 'salaisuuden' myötä vielä hieman lisää.

Minun ajatusmaailmani mukaan käden pyytäminen on siis ainoastaan positiivinen asia ja kertoo kunnioituksesta tulevan aviomieheni ja isäni välillä sekä myös minua kohtaan. Se kertoo siitä, että tuleva aviomieheni on luvannut isälleni pitää minusta hyvää huolta ja kunnioittaa perhettäni ja sitä, että pääsee myös virallisesti osaksi sitä avioliiton kautta.


Olin aivan ihmeissäni, kun törmäsin keskusteluihin, joissa kauhisteltiin sitä, että mies on pyytänyt ennen kosintaa tyttären kättä tämän isältä. Tämä minun mielestäni niin kaunis ele nähdään jotkut sovinistisena ja naista esineellistävänä tapana, ikään kuin naisella ei olisi lainkaan sananvaltaa omaan elämäänsä.

Aiemmin tuo tapa onkin oikeasti ollut lupa avioliittoon ja se on ollut ehtona sille, että mies saa kosia. Nainen on nähty ikään kuin isänsä omaisuutena, ja avioliiton myötä hän siirtyi miehen omaisuudeksi. Nykypäivän Suomessa nainen saa onneksi aivan itse päättää, suostuuko kosintaan vai ei. En siis näe tätä tapaa naista esineellistävänä tai alistavana, vaan ennemminkin kunnianosoituksena ja siksi minusta oli ihanaa että Matias 'pyysi kättäni' isältäni.

Auroora kirjoitteli blogissaan jonkun aikaa sitten samasta aiheesta ja oli kanssani hyvin samoilla linjoilla. Käykäähän lukemassa myös hänen kirjoituksensa!

Ps. Kuvituksena (ja kevennyksenä) kuvia tapahtumapaikalta eli mökkisaunasta ja maisemia saunan terassilta katsottuna. ;)

Mitä mieltä te muut olette tästä aiheesta? Onko käden pyytäminen sovinistinen ja naista alistava vanhanaikainen tapa vai kaunis ele sulhaselta appiukolle?

tiistai 15. marraskuuta 2016

Vihkiminen juhlapaikalla

Viimeksi kirjoittelin blogiin siitä, miten jouduttiin sanomaan hyvästit kirkkovihkimiselle kun häät siirtyivät pääkaupunkiseudulle. Tietenkään tämä ei ollut ainoa vaihtoehto, sillä kirkkojahan pääkaupunkiseudulla riittää, mutta käytännön järjestelyjen puolesta nähtiin vihkiminen juhlapaikalla meille sopivammaksi vaihtoehdoksi. Kirkkovihkiminen olisi toki tavallaan ollut ihana, mutta ei loppujen lopuksi meille niin tärkeä ja siksi vihkiminen juhlapaikalla meni sen edelle.

vihkiminen juhlapaikalla
Kuva täältä.
Lähtökohtaisesti meidän on tarkoitus järjestää vihkiminen ulkona juhlapaikan pihalla. Teen itse jonkun kivan vihkikaaren tyyppisen ratkaisun jonka edessä meidät vihitään ja muutenkin minulla on jo joitain ideoita koristelujen suhteen. Eilen saimme varmistettua vielä, että bändi esittää akustisesti muutaman kappaleen vihkimisen aikana, joten musiikki tulee olemaan ihanan tunnelmallinen kitara + laulu kombolla. Vihkimisestä olisi tarkoitus tehdä tunnelmaltaan rento mutta koskettava.

vihkiminen ulkona
Kuva täältä.
Ulkovihkimiseen liittyy vielä muutama kysymysmerkki. Tottakai Suomen kesä on arvaamaton ja suunnitelmissa on huomioitava aina säävaraus. Jos sää on sateinen, on vihkiminen siirrettävä sisälle mikä aiheuttaa hieman lisäjärjestelyjä lähinnä pöytien järjestelyn ja kattamisen suhteen. Toinen kysymysmerkki on äänentoisto. Etenkin tuulisella säällä ääni saattaa kuulua huonosti ulkona, jolloin vieraiden on vaikea kuulla puhetta. Pitää siis juhlapaikkamme kanssa vielä keskustella tästä, heillä on kuitenkin myös aikaisempaa kokemusta ulkona vihkimisestä kyseisessä paikassa.

vihkiminen juhlapaikalla
Kuva täältä.
Viimeinen asia mikä minua mietityttää, on tuolit. Pitääkö ulkovihkimisessä varata kaikille vieraille tuolit vihkimisen ajaksi? Meillä on suunnitelmissa pitää vihkiminen lyhyenä, mutta silti ainakin vanhemmille ihmisille pitää varata istumapaikat. Mietinnässä onkin, varataanko istumapaikat kaikille. Tämä aiheuttaisi taas hieman lisätyötä kun vihkimisen jälkeen tuolit pitäisi viedä sisälle.

Kokonaisuudessaan uskon että vihkimisestä tulee aivan ihana ja enemmän meidän näköinen kuin kirkko ja mahtipontinen urkumusiikki. Olen aivan innoissani etenkin siitä, että saimme bändin esiintymään akustisesti vihkimiseen ja uskon että livemusiikki tuo ihanan tunnelman myös tähän. Ulkovihkiminen olisi ihana, mutta yhtälailla uskon kuitenkin että vihkimisestä saa kauniin myös sisätiloissa. Juhlapaikkamme on kaksikerroksinen, joten tällöin yhtenä vaihtoehtona voisi olla että minä saavun paikalle isäni kanssa yläkerrasta portaita pitkin. (KATASTROFIVAARA! Mitä jos kaadun portaissa? :D)

Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Vaikka jouduimme (LUE: jouduin) luopumaan kirkkovihkimisestä, olemme todella tyytyväisiä tähän vaihtoehtoon.


Onko muiden häihin tulossa vihkiminen ulkona/yleensä juhlapaikalla? Pitääkö kaikille varata istumapaikat vihkimisen ajaksi? Mitä vinkkejä antaisitte muuten tällaiseen vihkimiseen?

torstai 10. marraskuuta 2016

Hyvästit kirkkovihkimiselle

Joku tarkkasilmäinen on saattanut huomata, että olen kyllä puhunut blogissa paljonkin juhlapaikastamme Espoon Tallista. Kirkkoa sen sijaan ei ole mainittu sanallakaan. Tähän löytyy enemmän kuin pätevä syy: meitä ei vihitä kirkossa. Tähän päädyttiin pitkän pohdinnan (ja monen kriiseilyn) jälkeen. Haluan avata meidän ajatuksiamme ja suunnitelmiamme myös täällä blogin puolella.

Ensinnäkin, minä olen aina unelmoinut kirkkohäistä. Tarkemmin sanottuna olen unelmoinut kirkkohäistä kotipaikkakuntamme kauniissa puukirkossa Etelä-Karjalassa. Olen kuvitellut itseni kävelemässä hääpuvussa pitkin kirkon käytävää, isäni kanssa, kohti alttaria missä Matias odottaa. Kun päätimme siirtää häät pääkaupunkiseudulle, romuttui myös tämä pitkäaikainen unelmani. Ajattelin tämän kuitenkin olevan ihan ok, sillä kyllähän pääkaupunkiseudulta löytyy kauniita kirkkoja!
vihkiminen juhlapaikalla
Kuva täältä.
Kun juhlapaikkamme varmistui Espooseen, aloin etsiä lähettyviltä sopivaa kirkkoa. Meille on kokoajan ollut tärkeää että vierailla ei ole kirkosta juhlapaikalle liian pitkä matka, sillä emme aio järjestää bussikuljetusta vieraille. Asuimme aiemmin Leppävaarassa, joten Leppävaaran kirkko oli ennestään tuttu ja se ei miellyttänyt meitä. Myöskään muut Espoon pienemmät kirkot eivät meissä herättäneet mitään tunteita, ja Espoon Tuomiokirkko puolestaan on varattu ainoastaan espoolaisille.

Päädyimme siis tämän vuoden alussa jo siihen, että meidän vihkiminen järjestetään juhlapaikalla. Tämä aiheuttaa minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Meille kummallekaan uskonto ei sinänsä ole se syy, miksi meille olisi tullut kirkkovihkiminen, sillä emme ole kovin uskonnollisia ihmisiä. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt kirkossa häitä tai rippijuhlia lukuun ottamatta – liekö koskaan! Ainoa asia mikä minua ajoittain harmittaa on juuri nuo haaveet kirkkovihkimisestä ja niiden unohtaminen. Tällainen tuuliviiri kun olen, niin olen vielä muutamaan kertaan pyöritellyt mielessäni vaihtoehtona Vantaan Pyhän Laurin kirkkoa, mutta lopulta olen tullut järkiini ja päätynyt takaisin suunnitelmaan vihkimisestä juhlapaikalla.
vihkiminen juhlapaikalla
Kuva täältä.
Juhlapaikalla vihkimisellä on toki myös hyviä puolia. Se on ensinnäkin vieraille ihan äärettömän helppoa. Suurin osa vieraista on ulkopaikkakuntalaisia ja he tulevat yöpymään hotellissa. Vieraat voivat siis ottaa taksin juhlapaikalle ennen vihkimisen alkua ja toisen takaisin sitten yön pikkutunteina juhlien päätyttyä. Sen enempää sumplimista ja miettimistä ei vieraiden kyydit tarvitse. Vieraiden ei myöskään tarvitse vieraalla paikkakunnalla löytää kuin yhteen paikkaan, joten eksymisen vaara on pienempi.

Meidän kannalta löytyy myös tiettyjä hyötyjä vihkimiseen juhlapaikalla. Ei tarvitse miettiä koristeita kirkkoon, musiikin voi valita vapaammin, ei tarvitse itse liikkua kirkosta juhlapaikalle, rennompi tunnelma vihkimisessä, ei tarvitse hankkia hääautoa… Kyllähän näitäkin onneksi riittää! Kirjoittelen myöhemmin vielä ajatuksia siitä, millaisia ajatuksia meillä on vihkimisen varalle.

Vihitäänkö teidät kirkossa vai juhlapaikalla? Miksi olette päätyneet juuri tähän vaihtoehtoon?

maanantai 7. marraskuuta 2016

Jumissa

Sellainen olo minulla on tällä hetkellä hääsuunnitelmien suhteen. Mieli on kyllä positiivinen ja mietin innolla erilaisia ideoita häitä varten, mutta käytännön tasolla en ole saanut pitkään aikaan mitään tehtyä. Eikä minulla myöskään ole mielenkiintoa alkaa tällä hetkellä tekemään mitään käytännön asioita. Onko kellään muulla ollut samanlainen olo hääsuunnitelmien suhteen?

Viime aikoina olen ehtinyt tekemään kaikenlaista muuta hääsuunnitelmien sijaan. Olen muunmuassa...

Viettänyt aikaa ystävien kanssa


Kävimme testaamassa uuden Escape Roomin Tennispalatsissa vanhojen lukiokavereiden kanssa.. Ihan älyttömän hyvää ajanvietettä kaveriporukalla ja oli ihan mahtavaa kun saatiin homma ratkaistua yhteistyöllä! We escaped!


Siivonnut vaatekaapin ja monta lipaston laatikkoa ja kaappia kotona

Vaatekaapista lähti kiertoon lähes puolet vaatteista ja olen aivan tajuttoman ylpeä siististä vaatekaapistani! Kaappi on jo pitkään pursunnut vaatteita, joita en ole käyttänyt aikoihin ja nyt tein oikeasti kunnollisen karsinnan ja siivouksen kerralla. Ihanan vapauttava tunne!

Lukenut kirjoja (ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen!)

Rauhalliset aamut kirjan ja kahvikupin kanssa on parhaita. Normaalisti luen kirjoja lähinnä lomilla, mutta nyt olen lähestulkoon joka ilta laittanut kännykän (Eli Pinterestin, Snapchatin, Instagramin, blogin ja muut sovellukset) sivuun jo hyvissä ajoin ja rauhoittunut illalla kirjaa lukien. Unenlaatu on niin paljon parempaa kun malttaa rauhoittua kirjan ääreen ennen nukkumaanmenoa! Myös rauhalliset viikonloppuaamut ovat menneet kirjan parissa kännykän sijaan.

Fiilistellyt lunta ja luontoa

Viikonloppuna lenkkeiltiin Haminassa meren rannassa aivan upeissa maisemissa. Sekä minä että Oliver ollaan älyttömän innoissaan lumesta ja Suomen luonto on niin älyttömän kaunis. <3

Aloittanut joulufiilistelyt

Samana päivänä kun ensilumi tuli Vantaalle, käytiin Matiaksen ja Oliverin kanssa riehumassa lumessa, jonka jälkeen oli aivan pakko saada glögiä ja pipareita! Ei siis muuta kuin kaupan kautta kotiin ja kotiin fiilistelemään joulun odotusta.

Juhlinut teemabileissä

Työkaverin synttäreitä juhlistettiin 80-luvun tyyliin ja tällä kertaa päätin panostaa asuun kunnolla. Saanen siis esitellä, jumppapirkko 80-luvun tyyliin! Oli aivan tajuttoman hauskat bileet ja ihmiset olivat panostaneet asuihin ihan älyttömästi.



Ihanaa kerätä myös häihin liittymättömiä kuvia tänne blogin puolelle. Jos haluat seurata enemmänkin menoani myös hääsuunnittelujen ulkopuolelta, niin blogin sivupalkin kautta pääsee Instagram-tililleni. Sinne päivittelen melko aktiivisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Näitä kuvia ja muistoja katsellessa alkoi väkisinkin hymyilyttämään. Ehkei siis olekaan huono juttu, että hääjärjestelyt ovat olleet hetken aikaa holdissa?

Mites te muut? Painatteko jatkuvasti hääsuunnittelujen osalta määrätietoisesti kohti päämäärää, vai onko välillä hiljaisempia kausia?

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Miksi kirjoitan hääblogia?

Olen lukenut erilaisia blogeja jo pitkään. Innostus alkoi oikeastaan treeni- ja hyvinvointiblogeista ja nykyään lukulistalta löytyy näiden lisäksi mm. lifestyle-, sisustus- ja tietenkin hääblogeja. Blogin kirjoittamista en ollut juurikaan miettinyt aikaisemmin, mikä johtuu puhtaasti siitä etten ole oikein tiennyt mistä kirjoittaisin. Tuntui ettei minulla riittäisi tarpeeksi kirjoitettavaa mistään aiheesta. Kihlauksen jälkeen lueskelin paljon muiden hääblogeja ja minusta alkoi tuntua, että häiden suunnittelusta riittäisi kirjoitettavaa ja niinpä päätin perustaa oman blogin. Olen nyt kirjoittanut tätä blogia hieman yli vuoden ja edelleen juttua riittää! Tällä kertaa ajattelin avata blogissani sitä, miksi kirjoitan blogia.

Aluksi perustin blogin eräänlaiseksi päiväkirjaksi itselleni, johon kerään ajatuksia ja inspiraatiota hääsuunnitelmista ja niiden etenemisestä. Minulla on toki myös perinteinen vihko johon olen kerännyt joitain asioita liittyen hääsuunnitelmiin, mutta nykyään blogi on se tärkein kanava, missä pidän itselleni kirjaa suunnitelmien etenemisestä. Blogiin on mielestäni helpompi myös kerätä esimerkiksi inspiraatiokuvia ja ideoita kuin perinteisesti vihkoon. Kun mieli muuttuu, ei tarvisekaan yliviivata vanhoja muistiinpanoja tai repiä vihkosta sivuja, vaan voi kirjoittaa uuden blogikirjoituksen!

Jossain vaiheessa aloin saada blogiin joitakin lukijoita, mikä on ihan mahtava juttu! Kaikkein eniten ilahduttaa se, jos joku muu saa vastauksia tai inspiraatiota minun kirjoituksistani ja ajatuksistani. Myös blogin kävijämäärät ovat nousseet mukavasti ja vaikka kaikki eivät kommentoikaan kirjoituksiani, niin on mukava tietää että joku käy ainakin lukemassa.

Kaikkein parasta blogin kirjoittamisessa on ehdottomasti lukijoiden kommentit! Olen saanut niin paljon apua ja tsemppiä teiltä lukijoilta ja jokainen kommentti saa aina hymyn huulille. Olen kirjoittanut jonkun verran myös mielipiteitä jakavista aiheista, mutta kommentointi on aina pysynyt todella positiivisena ja järkevänä! Hääblogien lukijat ovat ilmeisesti harvinaisen fiksua porukkaa verrattuna monien muiden blogien kommenttibokseihin. :) Kommentoittehan jatkossakin kirjoituksiani, sillä niistä todellakin saa lisää intoa omaan kirjoittamiseen!

Kirjoittamisesta on tullut minulle myös eräänlainen henkireikä. Häiden suunnittelu on minulle iso juttu, mutta ymmärrän etteivät minulle läheiset ihmiset välttämättä jaksa kuunnella häähössötystä jatkuvasti, joten on ihanaa että sen pääsee purkamaan blogiin! Tänne voin avautua niin mieltä painavista kuin innostavistakin aiheista ja heti tulee parempi fiilis.

Jokaisen blogipostauksen jälkeen käyn lukemassa tekstin blogin puolella ja mahdollisuuksien mukaan lisään postauksiin myös kuvia. Blogin visuaalinen puoli on minulle myös tärkeää ja on harmillista, että omia kuvia ei läheskään jokaiseen postaukseen ole käytettävissä. Uuden ulkoasun jälkeen olen ollut todella tyytyväinen myös siihen, miltä blogini näyttää ja minulle on tärkeää että hyvän sisällön lisäksi blogi myös näyttää kauniilta.

Olen kirjoittanut blogiin jonkun verran myös muuhun kuin suoraan häihin liittyviä postauksia ja ilokseni myös ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Olen kirjoittanut mm. kodistamme täällä sekä joitakin kauneudenhoitoon liittyviä postauksia esimerkiksi täällä. Ihanaa kun silloin tällöin voi kirjoittaa myös muista aiheista, sillä omaa blogia en näille aiheille ainakaan vielä aio perustaa.


Tämän postauksen tarkoituksena on oikeastaan kiittää teitä kaikkia, jotka luette blogiani. Olette ihan mahtavaa porukkaa ja ihanaa jos olen onnistunut edes yhtä teistä inspiroimaan kirjoituksillani. Erityiskiitos teille aktiivisille kommentoijille jotka saatte joka kerta kommenteillanne hymyn huulille, tunnistatte kyllä itsenne! ;)

Haluaisin haastaa sinut kommentoimaan, miksi juuri sinä luet hääblogeja? Minkälaista sisältöä toivot ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?