Jos joku olisi vielä viime talvena väittänyt minulle, että loppukesästä istun juomassa shampanjaa kihlasormus sormessa, niin olisin varmaan nauranut päin naamaa. Vielä viime talvena olin sitä mieltä että kihlaus ja etenkin naimisiinmeno on jossain kaukana tulevaisuudessa.
Kuukausia kului ja yhteinen aika tuntui niin hyvältä, että tulevaisuudesta alkoi meillä molemmilla olla kokoajan varmempi olo. Puhuttiin kyllä naimisiinmenosta, mutta edelleen se oli kaukaisena juttuna mielessä, ei ajankohtaista vielä pitkään aikaan.
Keväällä aloin itse jo katselemaan kihlasormuksia ja vihjailemaan niistä myös toiselle osapuolelle - ihan leikkimielisesti tottakai! Ajattelin kuitenkin edelleen, että koska vihjailut jätettiin huomiotta, niin tuskin sitä kosintaakaan vielä hetkeen kannattaisi odotella.
Ensimmäinen elokuuta 2015 minut kuitenkin yllätettiin täysin, kun poikaystäväni kosi. Vastausta ei tarvinnut miettiä hetkeäkään ja se tuntui juuri oikealta ratkaisulta.
Tämän blogin tarkoituksena on toimia inspiraationa ja eräänlaisena päiväkirjana hääsuunnitelmien varrella niin itselle kuin ehkä muillekin. Tervetuloa mukaan!
Ihana että sait sen kosinnan sitten yllätyksenä, teillä hän ilmeisesti tajusi kuitenkin vihjailut ;)
VastaaPoistaMinä täällä kyllä vihjailin ja ihailin sormuksia aina ääneen, mutta P sanoi ihan suoraa ettei osaa/tiedä miten edes kosinnan tekisi. Ja sen tiesinkin ettei oo hänen tyyliään, jotan pienen intoilun (painostuksen ;D ) jälkeen käytiin yhessä hakemassa sormukset :)
Yllättävän vähällä vihjailuilla meni kyllä meillä perille! Sormuskin oli silloin jo valmiina mutta ei ollut varma koosta ja nyt on joutunut pari viikkoa odottelemaan kun pienempi koko meni tilaukseen, mutta nyt on vihdoinkin sormus sormessa! :)
Poista