Vielä 1980-luvullakin naisen täytyi ottaa miehen sukunimi naimisiinmenon yhteydessä. Voitteko kuvitella?? Tuolloin 80-luvulla vain 7,5 prosenttia naimisiin menevistä on pitänyt omat nimensä, kun 2010-luvulla vastaava luku on jo yli 20 prosenttia.
Vielä nykyäänkin on yleensä tapana, että naimisiin mennessä
nainen ottaa miehen sukunimen. Nykyään on kuitenkin monta erilaista toimintatapaa. Nainen voii molemmat
voivat pitää oman nimensä. Ei ole myöskään tavatonta että mies ottaa naisen
nimen tai yhdistelmänimen. On myös mahdollista ottaa käyttöön joku suvusta
aikaisemmin löytyvä nimi tai jopa keksiä kokonaan uusi, yhteinen sukunimi.
Minun sukunimeni on melko harvinainen. Ei siis läheskään
sieltä harvinaisimmasta päästä, mutta kuitenkaan samannimisiä ei tule vastaan
jatkuvasti. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että haluan pitää oman sukunimeni
ja niin sanotusti ’jatkaa sukua’, mikä tarkoittaa että haluaisin myös
(toivottavasti) tulevien lasten saavan minun nimeni. Kaikki samaa nimeä
kantavat serkkuni (ja myös kaikki pikkuserkut ketä tunnen) ovat tyttöjä, joten
meidän sukuhaarasta nimen jatko ei ole itsestäänselvyys. Tunnen sukunimeni
olevan myös osa minua, ja pidän nimestäni huolimatta siitä, että se on todella
helppo kuulla väärin. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun puhelimessa vastapuoli
on arvuutellut sukunimeni alkukirjainta useaan otteeseen.
Sukunimikeskustelu on meillä ollut tapetilla jo vuoden
verran, sillä Matias haluaisi myös lähtökohtaisesti pitää oman nimensä.
Matiaksen nimi on kyllä oikein kiva, mutta se on huomattavasti yleisempi kuin
minun ja hänen sisaruksillaankin on jo lapsia joilla nimi jatkuu. Olemmekin
keskustelleet eri vaihtoehdoista nimiasian suhteen tässä vuoden varrella
tulematta vieläkään mihinkään lopputulokseen.. Tällä kertaa ajattelin avata
näitä vaihtoehtoja blogissa..
Ensimmäinen vaihtoehto on, että pidämme molemmat naimisiin
mennessä omat sukunimemme. Aluksi ajattelinkin että tämä vaihtoehto voisi
meidän tilanteessa olla kaikista helpoin, kun kummankaan ei tarvitse luopua
omasta nimestään. Tästä tullaankin sitten kysymykseen lasten nimestä.. Saavatko
tulevat lapset sitten minun vai Matiaksen nimen? Minä pidän tärkeänä että
minulla ja lapsilla olisi sama sukunimi, eli en haluaisi olla perheen ainoa
joka kantaa minun nimeäni. Myös ajatukseni nimen ’jatkamisesta’ katoaa, jos
minä pidän oman nimeni ja muulla perheellä olisi Matiaksen nimi. Toisena
vaihtoehtona on, että lapsille tulisi minun nimeni ja Matias pitäisi omansa.
Jollain tapaa olen kuitenkin viime aikoina alkanut miettimään, että minulle
olisi tavallaan tärkeää myös se, että koko perheellä olisi yhteinen nimi.
Toinen vaihtoehto on yhdistelmänimi. Meidän nimemme
kuulostavat oikeasti ihan hyvältä yhdessä, mutta kumpikaan meistä ei silti
varsinaisesti hypi riemusta tämän vaihtoehdon kohdalla. Mielestäni
yhdistelmänimet ovat vaan jotenkin hankalia ja liian pitkiä…
Kolmantena vaihtoehtona on yhteinen nimi, oli se sitten
minun tai Matiaksen. Kumpikaan meistä ei ole riemuissaan myöskään tästä
vaihtoehdosta, mutta samaan aikaan kumpikaan ei myöskään sulje tätä vaihtoehtoa
kokonaan pois. Olen itse miettinyt että voisin mahdollisesti pyörtää kantani ja
ottaa Matiaksen nimen, jotta koko perheellä olisi tulevaisuudessa yhteinen
nimi. Myös Matias pitää edelleen yhtenä vaihtoehtona sen, että hän ottaisi
minun nimeni. Matiaksella ei omien sanojensa mukaan ole varsinaisesti mitään ’sidettä’
omaan nimeensä, vaan hän haluaisi ennemmin mennä niin sanotusti perinteiden
mukaan.
Koko tässä nimiasiassa minua osittain häiritsee myös tuo
perinnekortti ja olettamus siitä, että naisen kuuluisi ottaa miehen nimi vain
siksi, koska se on aina mennyt niin.. En muutekaan kuvailisi itseäni kovin
perinteiseksi eikä minusta missään nimessä tule avioliiton myötä yhtään
kenenkään ’omaisuutta’, joten nimen vaihtaminen pelkästään perinteisiin vetoamalla on
mielestäni tyhmää. En siis millään tavalla kritisoi sitä että nainen ottaa
miehen nimen, vaan lähinnä sitä, mitä sukunimiasian taustalla on aikaisemmin
ollut. Minusta olisi ihanaa jos olisin itsekin alusta asti ollut sitä mieltä,
että haluan ehdottomasti ottaa Matiaksen nimen.
Apua! Onko ruudun takana muita tulevia morsiamia jotka
kamppailevat saman ongelman kanssa? Onko joku kenties jo saanut päätöksen
tehtyä?
Mulla on itse asiassa ollut postaus sukunimestä luonnoksissa jo iäisyyden! Sun postaus inspiroi tarttumaan asiaan uudelleen; kiitos inspiraatiosta! :) Mulla on vähän eri tilanne kuin sulla, oon nimittäin jo kerran elämässäni vaihtanut sukunimeä. Tuntuu hieman haikealta luopua nyt tästä, mutta silti oon myös innoissani siitä että pian mulla ja sulholla on yhteinen sukunimi. Enkä edes oikeastaan harkitse vakavissani oman nimen pitämistä.
VastaaPoistaHyvä ettei teistä kumpikaan ole ehdoton asian suhteen, saatte varmasti lopulta tehtyä asiasta päätöksen joka miellyttää kumpaakin :)
Ihan mahtavaa että sait tekstistäni inspiraatiota :)
PoistaSinulla tosiaan on vielä vähän erilainen kuvio, mutta onhan se tosiaan ihanaa kun tietää että kohta on yhteinen sukunimi sulhasen kanssa!
Varmasti meilläkin jonkinlaiseen päätökseen tullaan vielä ennen häitä. :)
Omastanikin mielestä se, että nainen ottaa miehen nimen, koska "se on perinne", on hieman hassua - kysehän ei ole niinkään perinteestä kuin Suomessa joskus 1930-90 voimassa olleesta laista (jonka säätämisen perusteet olisi myös joskus kiva kuulla :D). Meillä molemmilla on harvinaiset sukunimet, sulhon nimi on vajaalla 200 henkilöllä, omani alle sadalla. Kumpikaan ei halua ottaa toisen nimeä, mutta erityisesti minä haluan meille yhteisen nimen. Yhteinen nimi meille myös tulee, nimittäin sulhon äidin tyttönimi, joka on sukujemme nimistä kaikkein harvinaisin; meidätkin mukaanlukien nimi on alle 20 henkilöllä :D Nimi on lisäksi mielestäni todella kaunis ja sopii hyvin yhteen meidän molempien nimien kanssa, joten valinta oli itse asassa aika helppo.
VastaaPoistaUskon, että tekin pääsette yhteisymmärrykseen, vaikuttaa ainakin että olette kuitenkin molemmat semiavoimia nimivalinnan suhteen :)
No näinhän se on, olisi tosiaan mielenkiintoista tietää tuosta laista lisää.. Toki ajat on muutenkin olleet tuolloin hyvin erilaiset kuin nykyään, mutta silti!
PoistaMutta tuohan on ihan mahtavaa että teille löytyi sopiva nimi suvusta, meillä on mietitty tätäkin vaihtoehtoa mitta kummankaan puolelta ei oikein lähihistoriasta löydy sopivaa nimeä ja kovin pitkälle taaksepäin ei edes haluta mennä..
Eiköhän tässä vielä ymmärrykseen päästä meilläkin, onneksi on vielä aikaa :)
Meillä oli juuri sama ongelma. Olen uniikki nimeltäni, vaikkakin sukunimeni omaavia on maailmalla noin 300. Miehen sukunimi on Suomen yleisimpiä. Pidin oman nimeni ja mies piti omansa. Jos meille tulee joskus lapsia, heille tulee miehen sukunimi. Toki minäkin voin sitten vaihtaa miehen nimeksi, jos siltä tuntuu.
VastaaPoistaNo näinhän se on, tämäkin meillä siis yhtenä vaihtoehtona :) jostain olen vaan saanut päähäni tuon ajatuksen että haluaisin kaikille perheessä saman nimen.. Katsotaan mihin päädytään!
PoistaItse kans kirjoittelin ajatuksia sukunimen vaihtamisesta blogiin. :) Mulla ei ole mitään ongelmaa sukunimen vaihtamisessa, sillä mielelläni otan mieheni sukunimen.
VastaaPoistaSe on kyllä kiva että päätös on ollut helppo! :)
PoistaOlen samaaa mieltä kanssasi siitä, ettei vain "perinteen" takia muuteta nimeä. Teidän tilanteessa olisi ehdottoman upeaa, jos koko perheellä olisi sinun sukunimesi. Jos kerta Matiaksella ei ole sidettä omaan nimeensä, niin miksi hän ei voisi sitä vaihtaa?
VastaaPoistaNo näinhän se on, olisi kyllä superhieno juttu jos koko perheellä olisi minun nimeni. :) Matias on melko perinteinen tyyppi ja hänelle olisi periaatteessa tärkeää että saisi pitää oman nimensä. Katsotaan nyt mihin sitten lopulta päädytään..
PoistaItse olen päättänyt että sukunimeäni en vaihda. Oman nimisiä on paljon vähemmän kuin miehen joten haluan myös että sukinimeni on harvinaisempi. Lisäksi haluaisin että mahdolliset tulevat lapsemme saavat minun sukunimen koska näin he olisivat ainoat sen nimiset suvussa kun minusta aika jättää. Siskoni lapset nimittäin saivat isänsä nimen ja muita suvun jatkajia ei ole. Jos mies ei tähän millään suostu niin sitten pitää katsoa asiaa toisesta näkökulmasta mutta se on varmaa että pidän oman nimeni. Haluan myös edesmenneen isäni takia pitää oman sukunimen ja kantaa nimeä loppuun asti. :)
VastaaPoistaYmmärrän kantasi paremmin kuin hyvin! Onko teillä kuitenkin selvää, että sinun miehesi pitää myös oman nimensä eli ei halua sinun nimeäsi ottaa? Mielestäni on hienoa että etenkin tuollaisessa tilanteessa kuin sinulla, olet päättänyt pitää oman nimesi, toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen myös lasten nimestä. :)
PoistaJoo mies ei myöskään halua ottaa minun nimeäni ja mulle ainakin se on ollut alusta asti ok että pidetään omat nimemme. Toivottavasti mieskin kuuntelisi järkipuhetta ja päästään sovussa antamaan lapsille nimet :D tietysti ihanteellisin tilanne olisi että koko perheellä on sama sukunimi mutta oman tilanteeni takia olen mielummin perheen musta lammas omalla sukunimelläni. :D
PoistaJuu ja ymmärrän kyllä hyvin sen, että molemmat pitävät oman nimensä. :) Toivottavasti tosiaan pääsette sitten tulevaisuudessa nimeämään myös lapset sovussa!
Poista